Unettomuuden määritelmä

Unettomuus on hyvin yleinen vaiva. Pitkäaikaisena sitä esiintyy noin joka kymmenennellä suomalaisella. Jopa kolmannes ihmisistä kärsii jonkin asteisesta unettomuudesta ja lähes jokaista se vaivaa jossain vaiheessa elämää. Unettomuudelle ei ole olemassa vakiintunutta, yksiselitteistä määritelmää. Perinteisesti unettomuuden oireina pidetään seuraavia:

  • Nukahtamisvaikeudet
  • Katkonainen uni
  • Liian varhainen herääminen
  • Unen huono laatu / virkistämätön uni

Olennaisinta unettomuuden määrittelyssä on se, katsooko henkilö itse kärsivänsä unettomuuden oireista. Pahimmillaan unettomuus heikentää elämänlaatua merkittävästi. Se on vaiva, jonka vaikutukset jokapäiväiseen elämään, terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin ovat hyvin kokonaisvaltaiset. Siksi on tärkeää pyrkiä tunnistamaan unettomuuden mahdolliset syyt. Unettomuuden syiden ja elimistön sisäisen kellon ymmärtäminen auttaa löytämään sopivimman hoitovaihtoehdon.

Luontainen unentarve vaihtelee yksilöittäin. Terve aikuinen tarvitsee vuorokaudessa keskimäärin 7–8 tuntia unta. Jotkut pärjäävät viidellä tunnilla, toiset taas saattavat tarvita yli kymmenen tuntia unta. Unentarve myös muuttuu iän myötä. Pienet lapset nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta, mutta vanhetessa unentarve vähenee, yöuni lyhenee ja muuttuu kevyemmäksi.

Normaalioloissa ihminen nukahtaa melko nopeasti, yleensä viimeistään 20 minuutin kuluessa nukkumaan käymisestä. Normaaliin uneen liittyy eri vaiheita, ja on luonnollista, että joskus herää kesken unien. Lähes jokainen kärsii joskus uniongelmista, eikä satunnaisesti valvottu yö ole haitallista. Unettomuus on kuitenkin usein oire, jonka taustalta löytyy jokin tunnistettava aiheuttaja. Lisäksi vaivalla on hoitamattomana tapana pahentua ajan myötä. Jos univaikeudet toistuvat usein, pitkittyvät tai alkavat muuten häiritä jokapäiväistä elämää, asialle on hyvä tehdä jotain. Unettomuus on yleensä hoidettavissa, joten siitä kärsivän kannattaa ottaa yhteys lääkäriin.